Minä osaan - selitys

Mietin tässä, että miksi pyrimme usein selittelemään tekojamme? 

Huomaan itse syyllistyväni selittelyyn edelleen aivan liian usein, kun sen sijaan voisin antaa asian vain olla ja mennä menojaan. 

Miksi selittelen, jos en ole tiennyt jotain? Ainahan me opimme uutta ja ikinä emme voi tietää kaikkea, miksi siis sitä tulee selitellä, jos on ollut väärässä luulossa jonkin asian suhteen. Ainahan voi muuttaa mieltään, eikä se silti tarkota, että menettäisi kasvonsa ihmisten silmissä. Virheistähän oppii.

En tiedä, mitä se on. Ehkä itsepuolustusmekanismi joka kytkeytyy päälle, kun koemme olevamme riittämättömiä? Tämä selittely-mekanismi iskee varsinkin, kun palaan "vanhoihin tilanteisiin".

Myös selittely tai perustelu omille valinnoilleen tai teoilleen on yleistä. Asetan itselleni rajat, joilla kuvittelen, että vaikkapa asiakkaani kaipaavat selitystä jollekin asialle. Ei minun kuitenkaan tarvitse selitellä sen enempää sitä, että pidän vapaaillan tai hinnoittelen tuotteeni tietyllä tavalla. Ihmiset inhimillisinä olentoina ymmärtävät sen kyllä ilman selityksiä.

Selittelyllä ja perustelulla tässä yhteydessä en toki tarkoita sitä, että perustellaan esimerkiksi miksi hevosen kanssa on hyvä tehdä jokin asia tietyllä tavalla, jotta se vaikkapa pysyy kunnossa. Ne ovat asioita, joihin itsekin pyydän usein perustelua ja tuleekin pyytää. Tuolloin myös asian esittänyt joutuu miettimään, miksi jokin asia tehdään tietyllä tapaa ja onko siihen jotain syytä, vai onko kenties kyse vanhasta tottumuksesta, josta ei osata päästää irti.

Lupaan ja sallin tänään itselleni, että lopetan turhan selittelyn ja annan asian olla. Ei minun tarvitse tietää kaikkea valmiiksi, koska elän täällä sitä varten, että opin koko ajan. :) Mikä sen vapauttavampaa, eikö vain? 

Lisäksi minähän osaan jo hurjan paljon.. Paljon enemmän kuin hetki sitten ;). 

Luova hulluus vai hullu luovuus?

Niinhän se usein on, että luovia ihmisiä pidetään jollain tapaa hulluina, valitettavasti. Usein nämä luovat ja tai intuitiviiset ihmiset tekevät rohkeita ratkaisuja ja ajattelevat eri lailla kuin on totuttu ja sehän ihmisiä pelottaa. Useimmilla on kuitenkin elämässä esimerkiksi selittämättömiä päätöksiä, joita voisi luonnehtia intuitiivisiksi kokemuksiksi. Tarvitseeko kaikkea pystyä selittämään?

Tunnistan näitä asioita niin omasta kuin läheisimpienikin elämästä. Tämä aihe nousi hyvin ajankohtaiseksi mielenkiintoisen kurssiviikonlopun aikana, joka sisälsi niin henkistä kasvua kuin hevosalan ammatillista kouluttautumista.

Mietin, kuinka usein olen tehnyt asioita puhtaasti intuitioni perusteella. Olen tehnyt niitä läpi elämäni ja valehtelematta kaikki niistä ovat olleet jollain tapaa tuottoisia. 

Joitain intuitiivisesti tehtyjä valintoja tai asioita elämässäni:

• Uravalintani ja kouluttautuminen
• Yrityksen perustaminen lama-aikana
• Hevoskaupat (osa niistä, osa taas järkipohjalta)
• Kodin valinta
• Arkipäivän "äkkipäätökset"
• Ihmisten ja eläinten "lukeminen"
• Lukemattomia asioita, joita voisi kuvailla arjen luovuudeksi

Koen kuitenkin, että ilman tätä hullua luovuutta en olisi tässä ja nyt. Olisin ehkä menettänyt monia tilaisuuksia, mitä en halua sen enempää muistella. Pointtina on kuitenkin se, että koen olevani luova hullu tai hullusti luova, joka uskaltaa ottaa toisinaan riskejä ja tehdä valintoja, koska siinä hetkessä tuntuu siltä, vaikka järki sotisi niitä vastaan. 

Linkittääkseni aiheen myös hevosiin, haluan pohtia kuinka intuitiivisia eläimiä ne ovat. Ne tietävät jo pitkän matkan päästä esimerkiksi millä tuulella omistaja on tai voiko luottaa johonkin ihmiseen vai ei. Toki ne haistavat, aistivat, kuulevat ja näkevät asioita, joita me emme huomaa, mutta suuri osa niiden toiminnasta perustuu vaistoon, jota voisi kutsua myös intuitioksi (näin ainakin minä koen). 

Tästä pääsemme myös läsnäoloon, koska hevonen huomaa jos ihminen ei ole läsnä. Toisinaan hevonen voi olla esimerkiksi hyvin säikky jos ratsastajana on ihminen, joka ei ole hevosen kanssa tässä hetkessä. Läsnäolosta enemmän voit lukea aiemmasta blogikirjoituksestani. 

On mielenkiintoista pohtia millaista elämä olisi, jos ihmiset (tai eläimet) toimisivat puhtaasti järjen perusteella. On myös kiehtovaa kuinka paljon ihmisillä olisi taas opittavaa luonnosta.

Liebster -palkinto!

 
Hepovaaran tarinoita sai Liebster -palkinnon! Ihanaa!! :) Laitan palkinnon kiertämään. Lämmin kiitos Riialle!

Palkinnon laitan eteenpäin;

Hiljalle

Anna-Kaisalle
Katjalle

Jennille
Minnalle
--------

Ohjeistusta

Mikä ihmeen Liebster-palkinto? Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Liebster tarkottaa rakkain tai rakastettu, mutta se voi myös tarkoittaa suosikkia.

Säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkkaa bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi bloggaajaa (joilla on alle 200 seuraajaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, keille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen.

Lumihevonen

Tämän päivän postauksena simppelisti ajankohtaan sopiva piirrustus. :)
Tein sen liiduilla, joten valitettavasti yksityiskohdat eivät näy ruudulla kuten paperilla.

Ihanaa viikkoa kaikille!



"Snowflakes are kisses from heaven."

- Tuntematon

Pelko

Tämän päivän aihe, pelko, ajautui mieleeni päällimmäisenä väistämättä. Olenhan viime aikoina altistunut monille peloilleni ja pelkojen kanssa elävät myös rakkaat hevosystäväni. Eivät ehkä yhtä tietoisesti miettimällä kuin ihminen mielessään, mutta pelko on kuitenkin olemassa ja esiintyy esimerkiksi pakoreaktiossa, jolloin hevonen säikähtäessään juoksee puoli kilometriä peloissaan, minkä jälkeen kuitenkin rauhoittuu. Miten meillä ihmisillä sitten?

Huomasin löytäväni itseni, muun muassa viime viikolla, kerta toisensa jälkeen tilanteista, joita olin pelännyt tai pitänyt vähintään epämiellyttävinä. Lähinnä nämä tilanteet olivat itsensä nolaamiseen liittyviä, sellaisia, joissa ihminen laittaa itsensä likoon täysillä.. 

Noh... mitä sitten huomasinkaan? Sain havaita, että ajatukseni ovat se älytön voima, joka saa pelot jylläämään. Jokaisesta tilanteesta selvisin hengissä ja pystyin jopa nauramaan itselleni. Mikä sen parempaa? :)

Pohdin, että miksi ihmeessä me ihmiset ajattelemme liikaa? Miksi turhaan pelkäämme vaikkapa tulevamme nolatuiksi? Hevoseni eivät sitä tee. Ne elävät joka hetken täysillä, murehtimatta. Taas kerran päädyn mietelmissäni siihen, että ihmisen pitäisi ottaa mallia eläimistä. ;) Olla oma itsemme, välittämättä muiden mielipiteistä, pelkäämättä. 

Kuvittele nyt, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? 
Kun katsoo pelkojaan silmästä silmään, huomaa, että ne eivät olekaan niin suuria peikkoja, kuin ensin luuli. Kaiken sitä paitsi voi muuttaa jollain tapaa positiiviseksi ajatuksissaan ja ajatuksillaan. :) 

Tällaista tänään mietintään.

Kyndill, Ceysar ja Alfur pakkaspörhäkkänä

  

"Se, joka ei pelkää tulevaisuutta, voi nauttia nykyisyydestä."

         - Thomas Fuller

Joulutervehdys

Kuva: Nikon kuvauspalvelu

Hepovaaran väki kiittää kaikkia rakkaita kuluneesta vuodesta.

Toivotamme oikein rauhaisaa, ihanaa Joulunaikaa 

ja onnellista uutta vuotta 2013! <3

Keveys

Tämän päivän aihe, "keveys", tuli minulle tänään intuitiivisesti ratsastaessani. :) Tervetuloa mukaan!

Taustaksi
Tänään, ensi kerran sitten lokakuun lopun, ratsastin yksin kentällä. Tässä välissä olen ollut ansaitulla lomalla marraskuun ja käynyt vain muutaman kerran maastossa. Myös hevosemme saivat lomaa ihmisistä. Sitä ne todella tarvitsevat toisinaan. :)


Suuria suunnitelmia?
Ajattelin, että harjoittelen hieman perusasioita, koska onhan minulla tulossa myös välinäyttö opinnoissani, enkä viitsisi mennä näyttöön ihan suoraan lomalta.

Lisabet huokaisi, kun näki, että olen aikeissa nousta hänen selkäänsä. Tulkitsin huokaisun ajatuksena tulevasta suorituksesta, joksi ratsastus oli ehkä ennen lomaamme muuttunut ja sitä ollutkin... liian pitkään. Nyt minulla ei ollut mielessäni mahtavia suunnitelmia, mitä täytyisi tehdä tänään, vaan muutamia asioita, joita olisi kiva tehdä. Työnsin pois "pakko tehdä" ajatukset ja annoin tunteen viedä.


Ratsailla
Lähdin ratsaille aloittaen rennosti, mutta tällä kertaa enemmän hevostani kuunnellen. Totesin, että olin 100 %:sti läsnä hetkessä - ja Lisa piti siitä. Sen korvat olivat suunnattuina minuun, odottaen pyyntöjä tai ohjeita siitä mitä tehdään seuraavaksi. 

Taustatietoa Lisasta: Hän on hyvin herkkä peilaamaan käsittelijäänsä tai ratsastajaansa. Jos ihminen ei ole läsnä, myös Lisa on omissa maailmoissaan ja meidän ihmisten sanoin "keksii pelättävää". Usein Lisan huomio voi olla haastavaa saada.

Pitkästä aikaa minusta tuntui, että muu maailma katosi ympäriltämme ja olin pakahtua ilosta. Mieleni valtasi ääretön keveys ja kevyt oli hevosenikin... Hevonen, joka on yleensä raskas ja hidas reagoimaan.

Tänään kuitenkin kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi. Tunne oli uskomaton. :) Pienillä avuilla hevoseni liikkui täysin rentona, kevyesti ja keskittyi työhönsä täysin. Se työskenteli oikeasti. Yhtäkkiä olin tehnyt sen saman hetkessä, mitä olin tavoitellut aiemmin tunneilla kerta kerran jälkeen, usein onnistumatta.

Lopuksi
On kaunista huomata, miten omalla ajattelullaan ja läsnäolollaan voi vaikuttaa kaikkiin asioihin ympärillään. Ajattelun muuttaminen voi alkuun olla hieman hankalaa, mutta siihen oppii.Voin vain olla kiitollinen tästä mahtavasta kokemuksesta, jonka sain, rakas Lisabet opettajanani. Siis kiitos! <3