Minä osaan - selitys

Mietin tässä, että miksi pyrimme usein selittelemään tekojamme? 

Huomaan itse syyllistyväni selittelyyn edelleen aivan liian usein, kun sen sijaan voisin antaa asian vain olla ja mennä menojaan. 

Miksi selittelen, jos en ole tiennyt jotain? Ainahan me opimme uutta ja ikinä emme voi tietää kaikkea, miksi siis sitä tulee selitellä, jos on ollut väärässä luulossa jonkin asian suhteen. Ainahan voi muuttaa mieltään, eikä se silti tarkota, että menettäisi kasvonsa ihmisten silmissä. Virheistähän oppii.

En tiedä, mitä se on. Ehkä itsepuolustusmekanismi joka kytkeytyy päälle, kun koemme olevamme riittämättömiä? Tämä selittely-mekanismi iskee varsinkin, kun palaan "vanhoihin tilanteisiin".

Myös selittely tai perustelu omille valinnoilleen tai teoilleen on yleistä. Asetan itselleni rajat, joilla kuvittelen, että vaikkapa asiakkaani kaipaavat selitystä jollekin asialle. Ei minun kuitenkaan tarvitse selitellä sen enempää sitä, että pidän vapaaillan tai hinnoittelen tuotteeni tietyllä tavalla. Ihmiset inhimillisinä olentoina ymmärtävät sen kyllä ilman selityksiä.

Selittelyllä ja perustelulla tässä yhteydessä en toki tarkoita sitä, että perustellaan esimerkiksi miksi hevosen kanssa on hyvä tehdä jokin asia tietyllä tavalla, jotta se vaikkapa pysyy kunnossa. Ne ovat asioita, joihin itsekin pyydän usein perustelua ja tuleekin pyytää. Tuolloin myös asian esittänyt joutuu miettimään, miksi jokin asia tehdään tietyllä tapaa ja onko siihen jotain syytä, vai onko kenties kyse vanhasta tottumuksesta, josta ei osata päästää irti.

Lupaan ja sallin tänään itselleni, että lopetan turhan selittelyn ja annan asian olla. Ei minun tarvitse tietää kaikkea valmiiksi, koska elän täällä sitä varten, että opin koko ajan. :) Mikä sen vapauttavampaa, eikö vain? 

Lisäksi minähän osaan jo hurjan paljon.. Paljon enemmän kuin hetki sitten ;).