Pelko

Tämän päivän aihe, pelko, ajautui mieleeni päällimmäisenä väistämättä. Olenhan viime aikoina altistunut monille peloilleni ja pelkojen kanssa elävät myös rakkaat hevosystäväni. Eivät ehkä yhtä tietoisesti miettimällä kuin ihminen mielessään, mutta pelko on kuitenkin olemassa ja esiintyy esimerkiksi pakoreaktiossa, jolloin hevonen säikähtäessään juoksee puoli kilometriä peloissaan, minkä jälkeen kuitenkin rauhoittuu. Miten meillä ihmisillä sitten?

Huomasin löytäväni itseni, muun muassa viime viikolla, kerta toisensa jälkeen tilanteista, joita olin pelännyt tai pitänyt vähintään epämiellyttävinä. Lähinnä nämä tilanteet olivat itsensä nolaamiseen liittyviä, sellaisia, joissa ihminen laittaa itsensä likoon täysillä.. 

Noh... mitä sitten huomasinkaan? Sain havaita, että ajatukseni ovat se älytön voima, joka saa pelot jylläämään. Jokaisesta tilanteesta selvisin hengissä ja pystyin jopa nauramaan itselleni. Mikä sen parempaa? :)

Pohdin, että miksi ihmeessä me ihmiset ajattelemme liikaa? Miksi turhaan pelkäämme vaikkapa tulevamme nolatuiksi? Hevoseni eivät sitä tee. Ne elävät joka hetken täysillä, murehtimatta. Taas kerran päädyn mietelmissäni siihen, että ihmisen pitäisi ottaa mallia eläimistä. ;) Olla oma itsemme, välittämättä muiden mielipiteistä, pelkäämättä. 

Kuvittele nyt, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? 
Kun katsoo pelkojaan silmästä silmään, huomaa, että ne eivät olekaan niin suuria peikkoja, kuin ensin luuli. Kaiken sitä paitsi voi muuttaa jollain tapaa positiiviseksi ajatuksissaan ja ajatuksillaan. :) 

Tällaista tänään mietintään.

Kyndill, Ceysar ja Alfur pakkaspörhäkkänä

  

"Se, joka ei pelkää tulevaisuutta, voi nauttia nykyisyydestä."

         - Thomas Fuller