keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Tallinpitäjän pakkaspohdintaa ja heinäautomaatteja :)

Yksi hevosenomistajan mielenkiintoisimmista arkielämän haasteista ovat pakkaset.. Tässä hieman pohdintaa talvipäivien touhuista ja elämästä tallilla tuulen tuiverruksessa ja pakkasen paukkeessa muutamien Hiljan ottamien kuvien siivittämänä. Lisäksi valotamme jo hieman yhdestä tallillemme tulleesta edistysaskeleesta; heinäautomaateista, jotka ovat vielä testikäytössä.

Viikarin talviset turpajouhet
Arjen haasteita

Näinä aikoina, kun elohopea (tai mikä-ikinä-liekään-nykyään) kipuaa mittarissa alle -20 asteen, alkavat erinäiset haasteet lisääntyä tallilaisten elämässä. Mutta koska haasteet on tehty voitettaviksi, on meillä onneksi nykyteknologia ja nerokkaat tallitontut apuna monessa tallilaista askarruttavassa asiassa.

Yksi näistä "tänka-på":sta on juomavesien jäätyminen. Meillä onneksi tähän ovat näppärät tallirengit kehitelleet sulana pysyvät juomakupit, mitkä tosin eivät pysy sulana sitten, kun pakkanen menee vielä tuosta -20 asteesta kylmemmäksi. Hyvä keksintö siltikin, sillä hevosilla on jatkuvasti juomavettä. Ja säästäväisen tallinpitäjän mieleen, kun mahdollisimman vähällä budjetilla selviää. :)

Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että täytyy pukeutua kuin eskimo ja silti ei ole tarpeeksi päällä, vaikka olo on kuin Michellin-miehellä kaikkine kerroksineen. Eikä siinä vielä kaikki.. Voihan olla, että vaatetta on tarpeeksi päällä, mutta päivän haastetta lisää se, että niiden kerrosten kanssa täytyy vielä tehdäkin jotain, kuten kantaa juomavesiä, heiniä jne. 

Tunninpitoa pakkasella

Ja tosiasiahan on, että hevosilla on hyvä olla pakkasella, noin tarkenemisen kannalta. Hyvin harvoin niille pakkasen vuoksi tarvitsee laittaa edes lisäpeittoa päälle. Niillähän on luonnostaan niin mielettömän pörhäkkä ja paksu turkki. 



Pihatossa asuvat heposet helpottavat elämää siinä mielessä, että hevosia ei tarvitse liikutella tarhoista sen kummemmin mihinkään, vaan ne liikkuvat tarhoissa itsekseen (jos liikkuvat energiaa säästääkseen). Heinää karvakavereilla kuluu pakkasilla melkoisesti, koska tunnetusti energiaa menee lämmöntuottamiseen huimasti. Tämä näkyy pohjattomana nälkänä, varsinkin niiden kohdalla, kellä vararavintoa tuntuu kertyneen jo aivan riittävästi ennen näitä päiviä. :) (Tämä kaikella rakkaudella<3)

Liikunta onkin sitten taas täysin eri juttu... Ensinnäkään ihmiset eivät tarkene, vaikka tavaraa olisi päällä tuhat kerrosta ja toisekseen kovalla pakkasella hevostenkin hengitystiet ovat lujilla ainakin kovassa liikunnassa. Tämän lisäksi täytyy tietenkin huomoida riittävä alku- ja loppuverryttely. Muutenhan valitsemillamme alkuperäisroduilla ei ole hätäpäivää kylmissä oloissa. Enemmänkin ongelmaksi muodostuvat leudot talvipäivät, jolloin hepat puuskuttavat hikisinä paksuissa turkeissaan..

Meillä tunnetusti kylmin keli, jolloin olemme ratsastaneet, oli pari, kolme vuotta takaperin -26 astetta kuutamoratsastuksella. Tuolloin menimme satulatta ja hevoset olivat melkoisen reippaita, minkä saimme todistaa pysyttelemällä kyydissä lumihankiloikissa. Yllättävän hyvin kestimme lämpiminä, vain matkan viimeisellä kolmanneksella alkoi kylmyys hiipiä luihin ja ytimiin. Olimmepa ylpeitä tästä huimasta suorituksesta! Naisenergiaa upealla kuutamolla! 

Pilkkihaalareilla ja huopatossuilla pääsee myös aika pitkälle :) (lukemattomien muiden vaatekerrosten kera). Uskalikkojen kanssa siis lähdemme myös ratsaille aina tarpeen mukaan. :) (Kaikille muille pakkasraja vaihtelee n.-15-21 välillä.) Muistathan kurkata pukeutumisvinkkimme täältä: http://www.hepovaara.com/pdf/ohjeita_talviratsastajille_2015.pdf

Lisan jouluinen varustus

Sisähommia

Toisaalta taas pakkaspäivät ovat mainioita hoitaa sellaisia sisähommia, joita ei ehdi tehdä tai muuten tulee lykättyä aina vain eteenpäin, kun aina on mukamas jotain hyödyllisempää tallilla, kuten hevosia liikutettavana tms. Esimerkiksi tänään saimme, oikean käteni Hiljan kanssa, aikaiseksi järjestää ensi kesän leiri-ilmoittautumiset hienosti mappiin, mistä ne löytää varsin vaivattomasti. :)

Lisäksi pakkanen on parasta mahdollista ideointiaikaa esimerkiksi uusien tuotteiden suhteen. Tällaiset pienet, mukavat toimistotouhut kun toisinaan tahtovat jäädä normaaliarjen hulinassa. Luulenpa, että pian uudet nettisivutkin ovat päivitysvalmiit. ;)

Kylmällä säällä voi pitää ratsastajille teoriatunteja ratsastamisen sijaan. Teoriaa ja kuivaharjoittelua nimittäin tulee tehtyä yleensä aivan liian vähän. Niinpä usein pidämmekin teoriaa ratsastajille, varsinkin jos pakkaskausi jatkuu yhtään kauemmin, jolloin ratsastamiseen tulisi huiman pitkä tauko. Teoria voi koostua ratsastuksen teoriasta, kuten istuntaharjoituksista, kehonhallinnasta, kehonhuollosta tai heppateoriasta kuten hevosen käyttäymisestä, elekielestä, varustetietoudesta, hevosen kehonhuollosta, hevosen anatomiasta tms. hieman toiveiden ja kunkin ryhmän tarpeiden mukaan. Hevosen kanssa oleminen on niin kovin kokonaisvaltaista, että aina löytyy rutkasti aiheita. Tokihan näihin aiheisiin voidaan pureutua muulloinkin tunneilla ja on suositeltavaakin. :)


Hringfaxi

Heinäautomaattien testausta

Hatunnoston arvoista on myös tällä hetkellä se, että testikäytössä olevat heinäautomaatit toimivat nyt paljon paremmin kuin ylenmäärin kosteassa sadesäässä, jolloin kosteus aiheutti rakenteissa erinäisiä turpoamiskommervinkkejä. Nyt automaatit toimivat upeasti, mikä helpottaa jälleen tallinpitäjän arkea huomattavasti. Saati sitten, kun kaikki automaatit saadaan käyttöön. :) Jiihaa... Lataus vain kerran päivään ja se on siinä! Mitä tehokkuutta ja ajansäästöä! Vesiä täytyy vain täytellä useammin, jollei hommaa tuplasti isompia juomakuppeja.

Olen myös pohtinut sellaista seikkaa, että näinköhän tuohon automatiikkaan voi kuitenkaan luottaa... Pitääköhän hommata kamerat, joiden kautta voi seurata tippuvatko heinät vai eivät? :) 

Ehkä.. se jää nähtäväksi.. Toisaalta tässä testivaiheessa on ollut tosi hyvä seurata toimivuutta niin, että vain osa kaviokkaista on syönyt automaateista ja osalle on annettu heinät manuaalisesti. Näistä automaateista kaikki kunnia ja kiitos kuuluu rakkaalle avomiehelleni, joka on (kenties hieman omaakin etuaan ajatellen:) väkertänyt laatikoiden kanssa nyt jo jonkin aikaa, tehden niiden parissa hyvin tarkkaa tuotekehitystyötä ja hienosäätöä. Kuvia tulossa aiheesta myöhemmin. Muutama kuva jo Hepovaaran Instassa.


Lopuksi

Jotenkin kuvittelin, että lista olisi pidempikin, mutta aika vähillä selvittiin tällä kertaa.. :)

Paitsi, että mieleeni muistui juuri elävästi kuva siitä, kun muutama vuosi sitten menin tekemään aamutallia (kovalla pakkasella silloinkin). Tuohon aikaan ponit asustivat yöt tallissa. Yllätyksekseni aamulla, kun avasin tallin oven, näky oli kauhea... Kaksi ponityttöä kun oli päässyt karkuteille karsinastaan ja olivat tehneet melkoista tuhoa tallin käytävällä. Naulakoissa roikkuneet päitset naruineen oli kiskottu lattialle ja sotkettu lantaläjiin. Lantatalikot ja sankot olivat sikinsokin. Muistaakseni myös käytävällä olleet kottikärryt olivat nurin ja kakkaa tietysti joka puolella. Karsinan ovi oli luonnollisesti mennyt kiinni ponien perässä, eivätkä ne olleet päässeet takaisin karsinaan... No mutta... aikani siinä ihmeteltyäni oli vain ryhdyttävä siivoushommiin. Mutta olipa jälleen erilainen aamunaloitus. Onneksi kuitenkin ovet rehuvarastoon ja ulos pysyivät suljettuina ja kaikki säilyivät hengissä. ;D

Siitä huolimatta, että välillä Suomen talvi asettaa haasteellisia olosuhteita myös meille hevosenomistajille, en vaihtaisi vuodenaikojamme mihinkään muuhun. :) Vaikka kuinka kuulen ihmisten puhuvan siitä kuinka olisi ihanaa jos olisi aina kesä, minä en henkilökohtaisesti ole sitä mieltä. Minä rakastan kaikkia näitä neljää, toinen toistaan kauniimpaa vuodenaikaa ja todella toivon, että saisimme ne neljä pitää erilaisina, eikä ilmastonmuutos vaikuttaisi niin, että kohta on vain ainaista sadetta. Vaihtelunhaluisena ihmisenä koen, että tarvitsen vaihtelua myös vuodeaikoihin, sillä se on juuri yksi maamme rikkauksista. <3

Näistä ihanista pakkaslumen narskeesta... hiutaleiden kimmellyksestä... indigonsinisen tähtitaivaan tuikinnasta... ja nenänpäätä pistelevän pakkasen pirteydestä nauttien

Mira



Kuvat: Hilja Kohonen