Tämän päivän kirjoituksen aiheena on luottamus ja läsnäolo sovellettuna hevosmaailmaan. Tästä alkavat Hepovaaran tarinat ja tapahtumat, ainakin seuraavan puolen vuoden osalta. Syksyisen päivän kunniaksi päätin avata blogin pidon ensimmäisellä kirjoituksella ja julkistaa tämän sivuston muidenkin ulottuville. Kiitos, kun luet tätä! :)
Luottamus
Lähdimme kävelyttämään hevosia eräänä marraskuun kirpeänä päivänä pari viikkoa sitten. Meillä oli mukana talutuksessa Jade-poni, Ceysar, Agla-tamma ja kärryjen edessä Jolli-poni. Sanoin tytöille, että nyt teemme siedätyslenkin Ceysarille. Muut hevoset ja ponit olivat hyvin siedättyneitä autoihin ja tiesin, että ne eivät välitä juuri mistään vastaan tulevasta.
Lenkistä todella tuli mitä parhain siedätyskävely autojen suhteen, aivan kuten toivoin. :) Tuli autoa auton perään ja lopulta suuri rekka. Näimme rekan hyvissä ajoin ja vein Ceysarin hieman kauemmaksi toiselle puolen tietä, mistä se näkisi rekan tarpeeksi hyvin ja sillä olisi halutessaan tilaa liikkua. Tunsin syvää luottamusta siihen, että hevoseni selviäisi rekasta kunnialla.
Rekka tuli, ohitti meidät muutamien metrien päästä ja ainut, mitä nuori hevoseni teki oli, että se otti muutamia askelia narun päässä tepastellen. Annoin sen liikkua pyytämällä kuitenkin sen huomion itseeni. Tuon tapauksen jälkeen pikkuautot eivät tuntuneet vaikuttavan siihen mitenkään.
Tapaus todisti taas kerran luottamuksen merkityksen, niin minun kuin hevoseni osalta. Ihmisen tulee ansaita hevosen luottamus. Hevonen päättää onko ihminen sen luottamuksen arvoinen. Kaikki ihmiset eivät ole sitä heti kaikille hevosille, mutta se on mahdollista silti ansaita.
Luota, niin asiat järjestyvät, oli kyse mistä vain.
Läsnäolo
Eläimet ovat hyvin läsnä, koska ne
eivät suunnittele ja murehdi asioita etukäteen tai muistele menneitä, vaan ne ovat aidosti oma itsensä tässä ja nyt.
Ne myös osaavat vaatia sitä meiltä, kun olemme niiden kanssa ja antavat suoraa palautetta käytöksestämme.
Ihmettele maailmaa kuin vilpitön nuori hevonen Kuva: Miia Klemm |
Riittää, että on vain läsnä. Läsnäolon hetkessä ei mieti mitään, on vain uskomattoman hyvä olla tässä ja nyt. Tunne on parhaimmillaan pakahduttava, onnellinen ja rauhallinen; rakkaudellinen. Ja hyvä olo tarttuu. Hevoseni ovat opettaneet minulle hyvin paljon läsnäolosta ja tunteiden peilaamisesta. Nehän ovat mestareita molemmissa.
"Todella elävä ihminen on sellainen,
joka elää tässä ja nyt. Hän ei elä
menneisyydessä eikä tulevaisuudessa;
hän elää vain tässä hetkessä, tätä hetkeä
varten. Tässä hetkessä on kaikki."
- OSHO
Lukemisen arvoista:
Pitkänen Anna-Kaisa: Omalaatuinen ystäväni
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522473022
Onnea uudelle bloggaajalle ja blogille paljon lukijoita!
VastaaPoistaToivottelee Tuija
Ps. Pidän kovasti blogin maanläheisestä taustaväristä, se tuo mieleen hevosen turkin :)
Kiitos Tuija! :)
Poista