Joulutervehdys

Kuva: Nikon kuvauspalvelu

Hepovaaran väki kiittää kaikkia rakkaita kuluneesta vuodesta.

Toivotamme oikein rauhaisaa, ihanaa Joulunaikaa 

ja onnellista uutta vuotta 2013! <3

Keveys

Tämän päivän aihe, "keveys", tuli minulle tänään intuitiivisesti ratsastaessani. :) Tervetuloa mukaan!

Taustaksi
Tänään, ensi kerran sitten lokakuun lopun, ratsastin yksin kentällä. Tässä välissä olen ollut ansaitulla lomalla marraskuun ja käynyt vain muutaman kerran maastossa. Myös hevosemme saivat lomaa ihmisistä. Sitä ne todella tarvitsevat toisinaan. :)


Suuria suunnitelmia?
Ajattelin, että harjoittelen hieman perusasioita, koska onhan minulla tulossa myös välinäyttö opinnoissani, enkä viitsisi mennä näyttöön ihan suoraan lomalta.

Lisabet huokaisi, kun näki, että olen aikeissa nousta hänen selkäänsä. Tulkitsin huokaisun ajatuksena tulevasta suorituksesta, joksi ratsastus oli ehkä ennen lomaamme muuttunut ja sitä ollutkin... liian pitkään. Nyt minulla ei ollut mielessäni mahtavia suunnitelmia, mitä täytyisi tehdä tänään, vaan muutamia asioita, joita olisi kiva tehdä. Työnsin pois "pakko tehdä" ajatukset ja annoin tunteen viedä.


Ratsailla
Lähdin ratsaille aloittaen rennosti, mutta tällä kertaa enemmän hevostani kuunnellen. Totesin, että olin 100 %:sti läsnä hetkessä - ja Lisa piti siitä. Sen korvat olivat suunnattuina minuun, odottaen pyyntöjä tai ohjeita siitä mitä tehdään seuraavaksi. 

Taustatietoa Lisasta: Hän on hyvin herkkä peilaamaan käsittelijäänsä tai ratsastajaansa. Jos ihminen ei ole läsnä, myös Lisa on omissa maailmoissaan ja meidän ihmisten sanoin "keksii pelättävää". Usein Lisan huomio voi olla haastavaa saada.

Pitkästä aikaa minusta tuntui, että muu maailma katosi ympäriltämme ja olin pakahtua ilosta. Mieleni valtasi ääretön keveys ja kevyt oli hevosenikin... Hevonen, joka on yleensä raskas ja hidas reagoimaan.

Tänään kuitenkin kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi. Tunne oli uskomaton. :) Pienillä avuilla hevoseni liikkui täysin rentona, kevyesti ja keskittyi työhönsä täysin. Se työskenteli oikeasti. Yhtäkkiä olin tehnyt sen saman hetkessä, mitä olin tavoitellut aiemmin tunneilla kerta kerran jälkeen, usein onnistumatta.

Lopuksi
On kaunista huomata, miten omalla ajattelullaan ja läsnäolollaan voi vaikuttaa kaikkiin asioihin ympärillään. Ajattelun muuttaminen voi alkuun olla hieman hankalaa, mutta siihen oppii.Voin vain olla kiitollinen tästä mahtavasta kokemuksesta, jonka sain, rakas Lisabet opettajanani. Siis kiitos! <3

Vahva, kaunis herkkyys

Oletko kokenut joskus hevosen kanssa hetken, jossa tuntuu, että kaikki toimii ajatuksen voimalla? Olet varmaankin huomannut saman myös toisen ihmisen kanssa?

Miksei aina voisi olla näin? Voisivatko ihmiset olla avoimia herkkyydelle ja antaa tilaa sille? 

Voitaisiinko joskus vain aloittaa pienestä kohteliaasta pyynnöstä ja odottaa miten ystävämme siihen reagoivat, ennen kuin kovennamme pyynnön käskyksi ja vaadimme toista tottelemaan oman mielemme mukaan? 

Herkkyys hevosessa on jotain uskomatonta. Moni ei sitä ehkä ymmärrä ja saattaa tulkita hevosen käytöksen väärin tai toisaalta ihailee saumatonta yhteistyötä, joka näkyy ulkopuoliselle esimerkiksi eleettömänä apujen käyttönä. Monet ymmärtävät, mielestäni nykyään yhä enemmän, mikä on mahtavaa. :)

Myönnän, että olen itsekin ollut kykenemätön näkemään asioita ja olen edelleen, mutta karvaiset ystäväni ovat opettaneet minulle jo mielettömän paljon, usein kantapään kautta. Hurjasti on opittavaa, mutta uskallan sanoa, että osaan jo vähän jotain. :) 

Miksi niin usein herkkyys koetaan heikkoudeksi? Usein hevoselle tai ihmiselle todellista pelkoa vähätellään, kun voitaisiin kuunnella mitä toisella on oikeastaan kerrottavanaan ja ottaa siitä ehkä opiksi.

Tunnetartuntaa

Hevonen osaa herkkänä eläimenä peilata täysin käsittelijänsä käytöstä ja tunteita. Ehkei se aina edes näytä sitä käyttäytymällä samoin, vaan sietää uskomattomia asioita meiltä. Usein ajattelen, ettei se alennu ihmisen tasolle. :) Jotkut taas kertovat suoraan mitä mieltä ovat vaikkapa ihmisen ”huonosta päivästä” antaen huonoa tuulta samalla mitalla takaisin.

Olet ehkä huomannut, että niin hyvä kuin huono tuuli tarttuu ihmisestä toiseen. Itse olen kokenut sen mm. siten, että ollessani väsynyt, masentunut ja ärtynyt, hevoseni ei tahtonut antaa kiinni tarhasta. Hoidettaessa se oli erittäin levoton huiskien hännällään ja kuopi kaviollaan tunnelin melkein kiinaan asti. Yleensä niin ystävällisen nallekarhun yleisilmekin oli nyrpeä. Jos se olisi osannut pukea olotilansa ihmiskielen muotoon, uskon, etteivät sanat olisi olleet kovin ystävällisiä (kuten ei ollut omakaan oloni:(). Onneksi tajusin, että kyse oli minusta, joka sain myös hevoseni voimaan pahoin, ei suinkaan hevosestani ja ymmärsin tehdä asialle jotain.

Oikein "huonoina" päivinä on mielestäni parempi olla nousematta ratsaille ja hankkia ensin parempi mieli jollain muulla asialla. Tosin hevosen läheisyys voi myös auttaa voimaan paremmin, eikä kyseessä tarvitse olla kuin hevosen harjaaminen tai vaikkapa sen laumakäyttäytymisen seuraaminen. 

Hyvinä hetkinä, kun olet liikenteessä positiivisella mielellä, kaikki tuntuu sujuvan kuin rasvattu ja tulee oivalluksia. Täytyy vain osata vaistota, mitä hevonen peilaa meistä. Aina se ei ole yhtä helppoa.

Kuten sanotaan; ”Seura tekee kaltaisekseen”. Millaisessa seurassa sinä viihdyt?

Lisää tunnetartunnasta voit lukea mm. täältä: http://sek.fi/asioita/?5bad70ca5023783c1d7a12e3bc752e02

Energioita

Kaikki olemassa oleva on energiaa. Kaikki siis värähtelee omalla taajuudellaan. Hevoset aistivat mielestäni hyvin selkeästi energiatasojen värähtelyt. Myös osa ihmisistä aistii toisten energioita paremmin kuin toiset.

Aivan kuin jotkut ihmisetkin tulevat toimeen toisten kanssa paremmin kuin toisten, niin sama pätee hevosiin. Tähän vaikuttavat vahvasti energiamme; tunteemme, elekielemme ja muun muassa se, miten hyvin läsnä osaamme olla.

Toki hevoset hyödyntävät paljon myös muita aisteja, kuten haju- ja kuuloaistia, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen, mutta uskon, että intuitio on hyvin vahvana niiden elämässä. 

 

Oheisen linkin blogissa pohditaan myös energioita. :) http://sasaliini.blogspot.fi/2011/10/energiatasot.html

Hevoset antavat ja kertovat päivittäin asioita rehellisesti, pyyteettömästi, kaikessa herkkyydessään. Niiltä voi oppia koko ajan elämästä; hevosista, intuitiosta, itsestään ja muista ihmisistä. 

Tahdommeko siis alistaa ne omaan tahtoomme ja suorittamaan, kuten meillä monesti on tapana? Voisimmeko opetella kuuntelemaan hevosten kuiskausta huudon sijaan? Elekieltä?

Mielenkiintoista kirjallisuutta:

Pitkänen Anna-Kaisa: Hevosvoimia

Kuvat: Miia Klemm