maanantai 30. syyskuuta 2013
Muutama sana juurista
Intuitiivisen hoitamisen kurssin innoittamana ajattelin pohtia hieman juuriasiaa myös blogissa. :) Ovathan juureni hyvin tärkeä osa minua ja tapaani kohdata maailmaa.
Olen aloittanut mielenkiintoisen itseni kohtaamismatkan jo melko kauan sitten ja sen aikana olen löytänyt itsestäni puolia, joita olen yrittänyt peittää. Nuo puolet juontavat juurensa alkuun.. Ymmärsin sen mietittyäni mm. varhaisia kokemuksiani sosiaalisissa tilanteissa aikuisten ja toisten lasten tai nuorten kanssa.
Vielä palatakseni herkkyyden teemaan juuresta alkaen; olin jo lapsena hyvin herkkä ja koen, että muut eivät sitä hyväksyneet lukuunottamatta perhettäni. Herkkyyteni teki minusta helpon kohteen. Muistanpa muutamia kertoja, jolloin minua rangaistiin jopa empatiasta, mikä tuntuu näin aikuisen silmin aivan käsittämättömältä. En muista tilanteen alkua, enkä sitä kuinka siihen tultiin, mutta muistan vieläkin opettajan naljailevat, ilkeät sanat, kun olin kaverini tukena. Miksi näin?
Olen yrittänyt olla tasapuolinen kaikkia kohtaan. Olisin voinut siinä tietenkin onnistua aina paremmin ja tiedän olleeni myös epäreilu ja inhottava. Mutta minun on ollut vaikea käsittää esimerkiksi sitä miksi asiakaspalvelussa usein rikkaita, kuuluisia ihmisiä kohdellaan silkkihansikkain, muttei "tavallista" ihmistä. Pelkästään rahan vuoksi? Mielestäni kaikki ansaitsevat aivan yhtä hyvää palvelua. Kaikki ovat aivan yhtä kallisarvoisia, korvaamattomia sieluja, jotka ovat tulleet tänne tekemään tehtävänsä.
Jossain vaiheessa lapsuuttani ymmärsin, että olen minä ja riittävä tällaisena. Koko elämäni ajan tuota ymmärrystä on koeteltu ja edelleen tulee hetkiä, jolloin en voi käsittää miksi teen jonkin asian siten, että itselläni tai muilla on vaikea olla, enkä voi näyttää todellista minääni.
Olenko kuitenkaan päässyt kokonaan irti muiden odotuksista? Ovatko odotukset kuitenkin vain minun itseni asettamia, ympäristötekijöiden muovaamia?
Uskon, että myös konkreettiset sukujuureni juontavat tietynlaiseen kulttuuriin, jossa tunteita ei ole saanut näyttää vaan on täytynyt esittää vahvaa ja olla vahva. Olen hyväksynyt itsessäni sen, että olen toisinaan heikko ja väsynyt ja annan itselleni luvan olla. Uskon toisaalta, että sen myöntäminen on juuri vahvuutta ja sallimista itselle.
Olen kiitollinen myös vahvoista juuristani Pohjois-Karjalassa. Olen tyytyväinen siihen, että maantieteellisesti minulla on vahva, rakas paikka, johon voin aina palata, vaikka matkustaisin mihin. Ja toisaalta se on mukanani muualla ollessani - sisimmässäni, niinkuin juureni kokonaisuudessaan, haavoineen ja vahvuuksineen. Ne tekevät minusta juuri itseni!
Olen aloittanut mielenkiintoisen itseni kohtaamismatkan jo melko kauan sitten ja sen aikana olen löytänyt itsestäni puolia, joita olen yrittänyt peittää. Nuo puolet juontavat juurensa alkuun.. Ymmärsin sen mietittyäni mm. varhaisia kokemuksiani sosiaalisissa tilanteissa aikuisten ja toisten lasten tai nuorten kanssa.
Vielä palatakseni herkkyyden teemaan juuresta alkaen; olin jo lapsena hyvin herkkä ja koen, että muut eivät sitä hyväksyneet lukuunottamatta perhettäni. Herkkyyteni teki minusta helpon kohteen. Muistanpa muutamia kertoja, jolloin minua rangaistiin jopa empatiasta, mikä tuntuu näin aikuisen silmin aivan käsittämättömältä. En muista tilanteen alkua, enkä sitä kuinka siihen tultiin, mutta muistan vieläkin opettajan naljailevat, ilkeät sanat, kun olin kaverini tukena. Miksi näin?
Olen yrittänyt olla tasapuolinen kaikkia kohtaan. Olisin voinut siinä tietenkin onnistua aina paremmin ja tiedän olleeni myös epäreilu ja inhottava. Mutta minun on ollut vaikea käsittää esimerkiksi sitä miksi asiakaspalvelussa usein rikkaita, kuuluisia ihmisiä kohdellaan silkkihansikkain, muttei "tavallista" ihmistä. Pelkästään rahan vuoksi? Mielestäni kaikki ansaitsevat aivan yhtä hyvää palvelua. Kaikki ovat aivan yhtä kallisarvoisia, korvaamattomia sieluja, jotka ovat tulleet tänne tekemään tehtävänsä.
Jossain vaiheessa lapsuuttani ymmärsin, että olen minä ja riittävä tällaisena. Koko elämäni ajan tuota ymmärrystä on koeteltu ja edelleen tulee hetkiä, jolloin en voi käsittää miksi teen jonkin asian siten, että itselläni tai muilla on vaikea olla, enkä voi näyttää todellista minääni.
Olenko kuitenkaan päässyt kokonaan irti muiden odotuksista? Ovatko odotukset kuitenkin vain minun itseni asettamia, ympäristötekijöiden muovaamia?
Uskon, että myös konkreettiset sukujuureni juontavat tietynlaiseen kulttuuriin, jossa tunteita ei ole saanut näyttää vaan on täytynyt esittää vahvaa ja olla vahva. Olen hyväksynyt itsessäni sen, että olen toisinaan heikko ja väsynyt ja annan itselleni luvan olla. Uskon toisaalta, että sen myöntäminen on juuri vahvuutta ja sallimista itselle.
Olen kiitollinen myös vahvoista juuristani Pohjois-Karjalassa. Olen tyytyväinen siihen, että maantieteellisesti minulla on vahva, rakas paikka, johon voin aina palata, vaikka matkustaisin mihin. Ja toisaalta se on mukanani muualla ollessani - sisimmässäni, niinkuin juureni kokonaisuudessaan, haavoineen ja vahvuuksineen. Ne tekevät minusta juuri itseni!
maanantai 2. syyskuuta 2013
Kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa
Hellurei!
Täällä tosiaan tervehtii toinen nuorempi kirjoittaja Hilja. Jotkut varmaankin ovat minut jo Hepovaarassa tavanneet, mutta tässä hieman jotain minusta:
Olen 14-vuotias eli käyn kahdeksatta luokkaa.
Rakastan tallilla tuohuamisesta yli kaiken.
Minusta on myös ihan huippua tuohuta eläinten ja varsinkin hevosten kanssa.
Unelmana on oma hevonen!
Pidän myös piirtämisestä ja valokuvaamisesta.
Olen itse huono kirjoittamaan tarinoita, runoja ja varmaankin löydätte satoja kirjoitusvirheitä.
Joten laitan aina blogiin kuvia mitä olen kerennut räpsiä :)
En tule tosiaan tarinoita kirjoittamaan, mutta kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa!
P.s kommentit ovat tervetulleita :)
♥llä: Hilja
tiistai 27. elokuuta 2013
Kiitos kesästä!
Kesä katosi johonkin
Huomasin sen juuri
Oli hauskaa kera ihmisten
Kuin myös kavioeläinten
Oli upeaa tutustua
Uuteen herkkään sieluun
Kokea hetket ainutlaatuiset
Kaikki kauniit kohtaamiset
Siispä kiitämmekin teitä
Muistoista mahtavista
Nyt kera uusien aatosten
On hyvä jatkaa töitä
Uusi ilme tallille
On jo melkein valmis
Kohta uusi pyörö
Ja tallikin niin kaunis
Kera apureiden, asiakkaiden
Perheen ja rakkaiden
Unelmien toteuttaminen
On aina mahdollinen
Kiitos kaikille! <3
Mira & Kaviojalkaiset ;-)
 |
| Kuva: Hilja Kohonen |
perjantai 24. toukokuuta 2013
Kerhon kuvasatoa :)
Ohessa kuvapostaus eilisen kerhon ratsastusleikeistä. Kiitos ihanille, ahkerasti käyneille kerhotyttösille, sekä avustamassa olleille koko kerhokaudesta. <3
(Pahoittelut kuvatekstien puuttumisesta osasta kuvia - teknisiä ongelmia..)
 |
| Pallon kuljetusta haravalla |
 |
| Pussijuoksua ja tyypillinen Moli ;) |
(Pahoittelut kuvatekstien puuttumisesta osasta kuvia - teknisiä ongelmia..)
torstai 18. huhtikuuta 2013
Ennakkoluuloista
Oletko suhtautunut ikinä johonkin asiaan ennakkoluuloisesti? Tänään hieman pohdintaa ennakkoluuloista ja yleistyksistä.
Myönnän sen, että minulla on ainakin ollut joskus ennakkoluuloja. Onneksi päivä päivältä aina vähemmän, huomatessani, kuinka turhia ne ovat ja kuinka ne kaivavat mieltä ja osoittautuvat usein vieläpä perättömiksi.
Avoimuus
Koko maailman kohtaaminen avoimin mielin ilman turhia ennakkokäsityksiä oli alkuun hankalaa, mutta mitä enemmän elän ja kehityn, sitä enemmän herään huomaamaan kuinka vaikkapa ihmisten ja eläinten monipuolisuus tuo väriä maailmaan.
Huomaan, kuinka innolla odotan jokaista päivää ja kokemusta, vaikka monen asian kohtaaminen pelottaakin. Koen, että kaikki vastaantulevat asiat minun tulee kuitenkin kohdata, jotta voisin kehittyä ihmisenä ja oppia ymmärtämään elämää ja kaikkea siinä ja olemaan entistä suvaitsevampi.
Pelot?
Mistä ennakkoluulot syntyvät? Miksi altistumme usein herkästi esimerkiksi muiden mielipiteille asioista ja mahdollisesti omaksumme jonkin käsityksen tietämättä itse asiasta mitään? Onko se lojaaliutta omalle laumalle? Ehkä pelkoa siitä, että jokin asia on pois minulta tai omalta laumaltani? Miksi usein pelot näyttävän luovan ennakkoluuloja? Vai luovatko ennakkoluulot pelkoja?
Olen usein törmännyt ennakkoluuloihin myös hevosalalla. On surullista huomata kuinka ihminen voi tuomita jonkin asian, esimerkisi ratsastuksen lajin tai hevosrodun, suoralta kädeltä tuntematta sitä sen enempää. Usein ennakkoluuloilla vieläpä saatetaan satuttaa jotakuta. Uskon, että koskaan ei voi tietää mistä voi jäädä paitsi, jos tyrmää jotain tutustumatta siihen.
Monet tavat
En usko, että on yhtä tai edes kahta ainoaa tapaa tehdä asioita, vaan tapoja on niin paljon kuin on tekijöitä. Jokaisen tulisi vain omaksua kaikesta itselleen parhaat tavat ja tehdä siten, kuin itsestä oikealta tuntuu ja kunhan ei satuta muita. Tietenkin toisten näkökantoja tulee kunnioittaa, mutta kaikkea ei pitäisi niellä purematta. :)
Näin olen itse yrittänyt elää jo jonkin aikaa, ohitettuani nuoruuden naiiviuden, joka uskoi melkein mitä vain yhtenä totuutena, kun opettaja niin sanoi. ;)
Olen onnellinen siitä, että meidät on karvaturrinemme otettu hyvin vastaan ilman suurempia ennakkoluuloja. Positiivisuus luo positiivisuutta.
Niinpä aurinkoisin ja avoimin mielin kohtaamaan maailmaa myös tänään! :)
Ohessa vähän maistiaisia, niille jotka ehkä ovat ajatelleet, että tämä ei ole mahdollista ilman kuolaimia.. ;)
Myönnän sen, että minulla on ainakin ollut joskus ennakkoluuloja. Onneksi päivä päivältä aina vähemmän, huomatessani, kuinka turhia ne ovat ja kuinka ne kaivavat mieltä ja osoittautuvat usein vieläpä perättömiksi.
Avoimuus
 |
| Lenni & Kyndill |
Huomaan, kuinka innolla odotan jokaista päivää ja kokemusta, vaikka monen asian kohtaaminen pelottaakin. Koen, että kaikki vastaantulevat asiat minun tulee kuitenkin kohdata, jotta voisin kehittyä ihmisenä ja oppia ymmärtämään elämää ja kaikkea siinä ja olemaan entistä suvaitsevampi.
Pelot?
Mistä ennakkoluulot syntyvät? Miksi altistumme usein herkästi esimerkiksi muiden mielipiteille asioista ja mahdollisesti omaksumme jonkin käsityksen tietämättä itse asiasta mitään? Onko se lojaaliutta omalle laumalle? Ehkä pelkoa siitä, että jokin asia on pois minulta tai omalta laumaltani? Miksi usein pelot näyttävän luovan ennakkoluuloja? Vai luovatko ennakkoluulot pelkoja?
Olen usein törmännyt ennakkoluuloihin myös hevosalalla. On surullista huomata kuinka ihminen voi tuomita jonkin asian, esimerkisi ratsastuksen lajin tai hevosrodun, suoralta kädeltä tuntematta sitä sen enempää. Usein ennakkoluuloilla vieläpä saatetaan satuttaa jotakuta. Uskon, että koskaan ei voi tietää mistä voi jäädä paitsi, jos tyrmää jotain tutustumatta siihen.
Monet tavat
En usko, että on yhtä tai edes kahta ainoaa tapaa tehdä asioita, vaan tapoja on niin paljon kuin on tekijöitä. Jokaisen tulisi vain omaksua kaikesta itselleen parhaat tavat ja tehdä siten, kuin itsestä oikealta tuntuu ja kunhan ei satuta muita. Tietenkin toisten näkökantoja tulee kunnioittaa, mutta kaikkea ei pitäisi niellä purematta. :)
Näin olen itse yrittänyt elää jo jonkin aikaa, ohitettuani nuoruuden naiiviuden, joka uskoi melkein mitä vain yhtenä totuutena, kun opettaja niin sanoi. ;)
Olen onnellinen siitä, että meidät on karvaturrinemme otettu hyvin vastaan ilman suurempia ennakkoluuloja. Positiivisuus luo positiivisuutta.
Niinpä aurinkoisin ja avoimin mielin kohtaamaan maailmaa myös tänään! :)
Ohessa vähän maistiaisia, niille jotka ehkä ovat ajatelleet, että tämä ei ole mahdollista ilman kuolaimia.. ;)
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Minä osaan - selitys
Mietin tässä, että miksi pyrimme usein selittelemään tekojamme?
Huomaan itse syyllistyväni selittelyyn edelleen aivan liian usein, kun sen sijaan voisin antaa asian vain olla ja mennä menojaan.
Miksi selittelen, jos en ole tiennyt jotain? Ainahan me opimme uutta ja ikinä emme voi tietää kaikkea, miksi siis sitä tulee selitellä, jos on ollut väärässä luulossa jonkin asian suhteen. Ainahan voi muuttaa mieltään, eikä se silti tarkota, että menettäisi kasvonsa ihmisten silmissä. Virheistähän oppii.
En tiedä, mitä se on. Ehkä itsepuolustusmekanismi joka kytkeytyy päälle, kun koemme olevamme riittämättömiä? Tämä selittely-mekanismi iskee varsinkin, kun palaan "vanhoihin tilanteisiin".
Myös selittely tai perustelu omille valinnoilleen tai teoilleen on yleistä. Asetan itselleni rajat, joilla kuvittelen, että vaikkapa asiakkaani kaipaavat selitystä jollekin asialle. Ei minun kuitenkaan tarvitse selitellä sen enempää sitä, että pidän vapaaillan tai hinnoittelen tuotteeni tietyllä tavalla. Ihmiset inhimillisinä olentoina ymmärtävät sen kyllä ilman selityksiä.
Selittelyllä ja perustelulla tässä yhteydessä en toki tarkoita sitä, että perustellaan esimerkiksi miksi hevosen kanssa on hyvä tehdä jokin asia tietyllä tavalla, jotta se vaikkapa pysyy kunnossa. Ne ovat asioita, joihin itsekin pyydän usein perustelua ja tuleekin pyytää. Tuolloin myös asian esittänyt joutuu miettimään, miksi jokin asia tehdään tietyllä tapaa ja onko siihen jotain syytä, vai onko kenties kyse vanhasta tottumuksesta, josta ei osata päästää irti.
Lupaan ja sallin tänään itselleni, että lopetan turhan selittelyn ja annan asian olla. Ei minun tarvitse tietää kaikkea valmiiksi, koska elän täällä sitä varten, että opin koko ajan. :) Mikä sen vapauttavampaa, eikö vain?
Lisäksi minähän osaan jo hurjan paljon.. Paljon enemmän kuin hetki sitten ;).
Huomaan itse syyllistyväni selittelyyn edelleen aivan liian usein, kun sen sijaan voisin antaa asian vain olla ja mennä menojaan.
Miksi selittelen, jos en ole tiennyt jotain? Ainahan me opimme uutta ja ikinä emme voi tietää kaikkea, miksi siis sitä tulee selitellä, jos on ollut väärässä luulossa jonkin asian suhteen. Ainahan voi muuttaa mieltään, eikä se silti tarkota, että menettäisi kasvonsa ihmisten silmissä. Virheistähän oppii.
En tiedä, mitä se on. Ehkä itsepuolustusmekanismi joka kytkeytyy päälle, kun koemme olevamme riittämättömiä? Tämä selittely-mekanismi iskee varsinkin, kun palaan "vanhoihin tilanteisiin".
Myös selittely tai perustelu omille valinnoilleen tai teoilleen on yleistä. Asetan itselleni rajat, joilla kuvittelen, että vaikkapa asiakkaani kaipaavat selitystä jollekin asialle. Ei minun kuitenkaan tarvitse selitellä sen enempää sitä, että pidän vapaaillan tai hinnoittelen tuotteeni tietyllä tavalla. Ihmiset inhimillisinä olentoina ymmärtävät sen kyllä ilman selityksiä.
Selittelyllä ja perustelulla tässä yhteydessä en toki tarkoita sitä, että perustellaan esimerkiksi miksi hevosen kanssa on hyvä tehdä jokin asia tietyllä tavalla, jotta se vaikkapa pysyy kunnossa. Ne ovat asioita, joihin itsekin pyydän usein perustelua ja tuleekin pyytää. Tuolloin myös asian esittänyt joutuu miettimään, miksi jokin asia tehdään tietyllä tapaa ja onko siihen jotain syytä, vai onko kenties kyse vanhasta tottumuksesta, josta ei osata päästää irti.
Lupaan ja sallin tänään itselleni, että lopetan turhan selittelyn ja annan asian olla. Ei minun tarvitse tietää kaikkea valmiiksi, koska elän täällä sitä varten, että opin koko ajan. :) Mikä sen vapauttavampaa, eikö vain?
Lisäksi minähän osaan jo hurjan paljon.. Paljon enemmän kuin hetki sitten ;).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)