Eilinen alkoi aurinkoisena ja kuulaana normaalisti hevosten ruokinnalla. Jaoin heinät Lisan laumalle ja poneille, koska Heidin lauma ei ollut vielä päivystämässä aidalla. Lähdin viemään poneja ulos, kun Heidi saapui ensimmäisenä paikalle. Pian portille ilmestyi muitakin laumalaisia, lukuun ottamatta Molia.
Seurasin tapahtumien etenemistä taluttaessani poneja; Heidi katseli alas ja hirnui useita pieniä kutsuhuutoja alas tarhaan. Huudot olivat unisia ja loppuivat ikään kuin kesken. :) Vihdoin Moli ilmestyi pihaton kulmalle tarkkaillen tilannetta (kannattaako tulla:). Heidi lopetti hirnunnan.
Taas yksi arjen pienistä hetkistä, jolloin sai ihmetellä hevosten uskomatonta viisautta ja huolenpitoa laumastaan. <3
Olen kohdannut vastaavan tyylisen tilanteen myös Lisabetin kanssa, kun puita oli kaatunut niiden tarhassa ja tilanne oli jokseenkin epänormaali. Tuolloin Lisa odotti, että myös minä tulen tarhassa ruokapaikalle, kunnes alkoi itse syömään. Tilanne oli koskettava.
Hevosia seuratessa törmää usein myös tilanteeseen, jossa johtajatamma puolustaa toista hevosta esim. liian aggressiivista yksilöä vastaan. Hädän tullen johtajatamma näyttäisi huolehtivan laumastaan erityisesti.
Lukijat: Kertokaa omia kokemuksianne vastaavista tilanteista. Olisi mahtavaa kuulla mitä kaikkea ihmeellistä olette kokeneet hevosten kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti