Vahva, kaunis herkkyys

Oletko kokenut joskus hevosen kanssa hetken, jossa tuntuu, että kaikki toimii ajatuksen voimalla? Olet varmaankin huomannut saman myös toisen ihmisen kanssa?

Miksei aina voisi olla näin? Voisivatko ihmiset olla avoimia herkkyydelle ja antaa tilaa sille? 

Voitaisiinko joskus vain aloittaa pienestä kohteliaasta pyynnöstä ja odottaa miten ystävämme siihen reagoivat, ennen kuin kovennamme pyynnön käskyksi ja vaadimme toista tottelemaan oman mielemme mukaan? 

Herkkyys hevosessa on jotain uskomatonta. Moni ei sitä ehkä ymmärrä ja saattaa tulkita hevosen käytöksen väärin tai toisaalta ihailee saumatonta yhteistyötä, joka näkyy ulkopuoliselle esimerkiksi eleettömänä apujen käyttönä. Monet ymmärtävät, mielestäni nykyään yhä enemmän, mikä on mahtavaa. :)

Myönnän, että olen itsekin ollut kykenemätön näkemään asioita ja olen edelleen, mutta karvaiset ystäväni ovat opettaneet minulle jo mielettömän paljon, usein kantapään kautta. Hurjasti on opittavaa, mutta uskallan sanoa, että osaan jo vähän jotain. :) 

Miksi niin usein herkkyys koetaan heikkoudeksi? Usein hevoselle tai ihmiselle todellista pelkoa vähätellään, kun voitaisiin kuunnella mitä toisella on oikeastaan kerrottavanaan ja ottaa siitä ehkä opiksi.

Tunnetartuntaa

Hevonen osaa herkkänä eläimenä peilata täysin käsittelijänsä käytöstä ja tunteita. Ehkei se aina edes näytä sitä käyttäytymällä samoin, vaan sietää uskomattomia asioita meiltä. Usein ajattelen, ettei se alennu ihmisen tasolle. :) Jotkut taas kertovat suoraan mitä mieltä ovat vaikkapa ihmisen ”huonosta päivästä” antaen huonoa tuulta samalla mitalla takaisin.

Olet ehkä huomannut, että niin hyvä kuin huono tuuli tarttuu ihmisestä toiseen. Itse olen kokenut sen mm. siten, että ollessani väsynyt, masentunut ja ärtynyt, hevoseni ei tahtonut antaa kiinni tarhasta. Hoidettaessa se oli erittäin levoton huiskien hännällään ja kuopi kaviollaan tunnelin melkein kiinaan asti. Yleensä niin ystävällisen nallekarhun yleisilmekin oli nyrpeä. Jos se olisi osannut pukea olotilansa ihmiskielen muotoon, uskon, etteivät sanat olisi olleet kovin ystävällisiä (kuten ei ollut omakaan oloni:(). Onneksi tajusin, että kyse oli minusta, joka sain myös hevoseni voimaan pahoin, ei suinkaan hevosestani ja ymmärsin tehdä asialle jotain.

Oikein "huonoina" päivinä on mielestäni parempi olla nousematta ratsaille ja hankkia ensin parempi mieli jollain muulla asialla. Tosin hevosen läheisyys voi myös auttaa voimaan paremmin, eikä kyseessä tarvitse olla kuin hevosen harjaaminen tai vaikkapa sen laumakäyttäytymisen seuraaminen. 

Hyvinä hetkinä, kun olet liikenteessä positiivisella mielellä, kaikki tuntuu sujuvan kuin rasvattu ja tulee oivalluksia. Täytyy vain osata vaistota, mitä hevonen peilaa meistä. Aina se ei ole yhtä helppoa.

Kuten sanotaan; ”Seura tekee kaltaisekseen”. Millaisessa seurassa sinä viihdyt?

Lisää tunnetartunnasta voit lukea mm. täältä: http://sek.fi/asioita/?5bad70ca5023783c1d7a12e3bc752e02

Energioita

Kaikki olemassa oleva on energiaa. Kaikki siis värähtelee omalla taajuudellaan. Hevoset aistivat mielestäni hyvin selkeästi energiatasojen värähtelyt. Myös osa ihmisistä aistii toisten energioita paremmin kuin toiset.

Aivan kuin jotkut ihmisetkin tulevat toimeen toisten kanssa paremmin kuin toisten, niin sama pätee hevosiin. Tähän vaikuttavat vahvasti energiamme; tunteemme, elekielemme ja muun muassa se, miten hyvin läsnä osaamme olla.

Toki hevoset hyödyntävät paljon myös muita aisteja, kuten haju- ja kuuloaistia, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen, mutta uskon, että intuitio on hyvin vahvana niiden elämässä. 

 

Oheisen linkin blogissa pohditaan myös energioita. :) http://sasaliini.blogspot.fi/2011/10/energiatasot.html

Hevoset antavat ja kertovat päivittäin asioita rehellisesti, pyyteettömästi, kaikessa herkkyydessään. Niiltä voi oppia koko ajan elämästä; hevosista, intuitiosta, itsestään ja muista ihmisistä. 

Tahdommeko siis alistaa ne omaan tahtoomme ja suorittamaan, kuten meillä monesti on tapana? Voisimmeko opetella kuuntelemaan hevosten kuiskausta huudon sijaan? Elekieltä?

Mielenkiintoista kirjallisuutta:

Pitkänen Anna-Kaisa: Hevosvoimia

Kuvat: Miia Klemm