Aivan ensimmäiseksi tahdon kiittää heitä kaikkia (tiedätte kyllä:), jotka ovat olleet tavalla tai toisella apuna erityisesti viimeisimmän raskaan vuoden aikana. <3 Sanat eivät riitä kuvaamaan kiitollisuutta, mitä tunnen sydämessäni. Kiitos, kiitos, kiitos!
Hiekanjyväsiä universumissa
Olen ollut kapeakatseinen ja ymmärtämätön ja ymmärtämätön olen edelleen monissa asioissa ja tulen aina olemaan, kuten varmasti jokainen. Se annettakoon meille ihmisille anteeksi.. :) Olen kuitenkin oppinut äärettömän paljon vaikkakin vain hiekanjyväsen autiomaassa. Kaikki on samalla niin selkeää mutta kuitenkin sekavaa.
Tätä kai on ihmisyys ja ihmisenä kasvaminen kaikessa paradoksaalisuudessaan. Sinä hetkenä kun luulet oivaltavasi kaiken tarkoituksen, huomaat olevasi täysin pihalla kaikesta. Perspektiivin saaminen omiin ongelmiin on myös usein hyvästä. Moni asia tuntuu sen jälkeen niin hyvin mitättömältä. Usein jos koen, että minulla on ongelma, niin pysäytän itseni hetkeksi sen äärelle, että miltä tuo ongelma näyttäisi ollessani kuolinvuoteellani..
Niinpä...Useimmiten nuo ongelmat ovat vain hiekanjyväsiä universumissa.
Moni saattaa nyt kummastella miten tämä sitten liittyy hevosiin?
Ykseys
Siksi, koska kaikki liittyy hevosiin - koska kaikki liittyy kaikkeen. Ei ole erillisyyttä, vaan yksi suuri ykseys, jossa olemme yksilöinä, mutta koko ajan yhdessä. Hetkittäin koen koko maailman tuskan ja toisaalta kaiken rakkauden ja ilon mitä siinä on. Ihmisten julmuus koskee ja en sitä hyväksy, mutta samalla näen, että kaikki toimivat omista lähtökohdistaan, kuten parhaaksi näkevät tai pystyvät ja niin voin tuoda ymmärrystä kuitenkin jokaiseen vaikeaankin hetkeen. Ihmisillä on aina syynsä toimintaansa, kulloisellakin hetkellä.
Sielunsiskot
Olen myös oivaltanut, etten ole yksin kaiken tämän keskellä, vaikka oman matkani ja haasteeni joudunkin kohtaamaan itse. En olekaan poikkeava, rikkinäinen sielu omine, monimutkaisine ajatuksenjuoksuineni, vaan on olemassa sielunsisaria ja -veljiä ympäri maailman, joita olen saanut kohdata elämäni varralla jo melkoisesti ja toivon heitä kohtaavani vielä runsaasti lisää. On mahtavaa huomata, että uskaltaa taas olla jo hieman enemmän oma aito itsensä kaikkien epäuskon ja pelon vuosien jälkeen.
 |
| Kuva: Noora Ehnqvistin Zensitive ryhmä 2016 |
Kiviseinät
Usein koen edelleen, että on raskasta tuoda omaa elämäntapaani (myös tapaani pitää hevosia) esille, sillä ihmisten pelko uusia asioita tai itsensä kohtaamista kohtaan tulee vastaan useimmiten kuin kiviseinä, joka pyrkii pysäyttämään ja lannistamaan uusien asioiden julki tuomisen. Silti tiedän, että kiviseinäkin lämpiää auringossa ja sen yli voi kiivetä tai murtautua. Toisinaan myös tarvitsemme kiviseiniä suojautuaksemme liian kipeiltä asioilta ja sitten kun olemme valmiita, voimme niistä luopua ja purkaa ne kivi kerrallaan tasoittamaan tulevaa polkuamme.
Silmien avautuminen
Se, että olen kasvanut ihmisenä, oppinut tuntemaan hieman paremmin itseäni kohtaamallani itseäni kasvotusten, ei ole ollut helppoa. Se kaikki on kuitenkin auttanut näkemään ja kokemaan elämäni myös hevosten kanssa niin paljon helpommin, selkeämmin, kauniimmin. Silmäni ovat auenneet monelle asialle, kuin myös myötätunto on lisääntynyt kaikkea sitä kohtaan, mikä vielä kaipaa parannusta. Tapani suhtautua hevosiin on muuttunut äärimmäisen paljon, mistä olen todella iloinen ja kiitollinen näille rakkaille minua ympäröiville kaviojalkaisille ja myös jo mainitsemilleni sielunsiskoilleni. :) On ollut haastavaa esimerkiksi huomata, että hevonen, josta niin kovasti välitän, ja jonka varalle minulla oli niin paljon suunnitelmia, ei ehkä haluakaan olla osana niitä. Ja tässä vain yksi esimerkki.
Asenne
Voi olla haastavaa nähdä totuus sellaisena kuin se on, totuus itsestä ja se miten se kaikki näyttäytyy ympäröivässä todellisuudessamme. Se ei aina ole miellyttävää. Ihminen voi tahtomattaan luoda ympärilleen asioita, joita ei itse asiassa sinne halua ja herätä todellisuuteen kauhistuneena myöhemmin. Tärkeintä on kuitenkin se miten niihin suhtautuu - kokeeko ne vahvistavina vai lannistavina kokemuksina. Voinko kohdistaa niihin myötätuntoa? Voiko niistä kenties muodostua jotain uutta? Uusi tapa toimia?
Läsnäolon kokeminen
Läsnäolosta käsin ihmisten ja eläinten todellinen kohtaaminen on niin kaunista. Tuossa tilassa voi toimia kaikkien parhaaksi. Toisinaan edellä mainittu toiminta voi vaatia myös raskaita päätöksiä. Toisaalta, puhtaassa läsnäolossa, jossa ei ole oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa, kaikki on yhtä oikein - ja se on helpottavaa.
Hevosta kuuntelevampaa toimintaa
Kuten moni on varmaankin jo huomannut, Hepovaaran hyvinvointitilan toiminta on hieman muuttanut muotoaan viime vuosina ja erityisesti viimeisen kuluvan vuoden aikana. Toivonkin, että te, rakkaat asiakkaamme pysytte mielellänne muutoksessa mukana ja autatte meitä luomaan yhä enemmän hevosta huomioivaa tallikulttuuria. Minun ideologiassani lähtökohtana on hevosen tyytyväisyys ja onnellisuus. Se on hyvin kokonaisvaltaista ja syvällistä ja meillä se tarkoittaa mm. sitä, että asiakkaat osallistuvat hevosten hoitamiseen aina tunnin yhteydessä. Joskus hoitaminen voi olla myös jotain muuta kuin pelkästään harjaaminen ja varustaminen, jokaisen hevosen yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Meillä hevosia kohdellaan arvokkaina yksilöinä, mikä tarkoittaa myös sitä, että kaikki eivät pysty kaikkeen. Toivomme teiltä myös ymmärtäväisyyttä sen suhteen, että meidän hevosemme ovat yksilöllisiä persoonia, joita kohdellaan myös asiakastyössä sen mukaan. Emme ole valinneet niitä niiden koulutustason tai uljauden mukaan, vaan kaiken sen, mikä on siellä sisällä, mikä useimmiten jää huomaamatta. Suorituksia ja hienouksia tärkeämpää on luottamus ja halu olla ja työskennellä ihmisen kanssa. Pyrimme toimimaan kunkin hevosen ja ihmisen taitojen mukaan. Toivomme myös avoimuutta uusien asioiden kokeilun suhteen.
 |
| Kuva: Noora Ehnqvistin Zensitive -ryhmä 2016 |
Hevosen kanssa olemisen, hoitamisen ja ratsastuksen lisäksi lisäksi tunteihin sisältyy useimmiten ainakin hetki maasta käsin tavalla tai toisella, jolloin opetellaan kuuntelemaan ja kommunikoimaan hevosten kanssa lempeästi ensin maasta ja sitten vasta noustaan selkään. Opettelemme nauttimaan niin olemisesta kuin tekemisestä. Voimme myös tehdä toisinaan kehonhuollollisia harjoitteita sekä hevosille että ihmisille ja pitää esim. istuntaharjoituksia kuivaharjoitteina tai teoriaa vaikkapa kovien pakkasten aikaan.
Tarkoituksenamme on myös jatkossa tarjota ns. hevoslomia, jotka voivat sisältää esim. viikonlopun Hepovaaran hyvinvointitilalla talliarjen merkeissä yöpymisineen. Näiden viikonloppujen aikana osallistuja pääsee mukaan tallielämään aivan eri tavoin kuin pelkälle tunnille osallistuttaessa. Lisäksi järjestämme myös hevosavusteisen läsnäolon kursseja eri mittaisina versioina.
Ihmeellinen intuitio
Olen usein pohtinut myös sitä, mitä ihmiset mahtavat ajatella tavastani toimia hevosten parissa, mm. jakaa hevoset tunneille, ostaa uuden hevosen tai vaikkapa pitää ratsastustunti. Teen sen hyvin vahvasti intuition ja järjen yhteistyöllä. Siitä voi tulla ulkopuoliselle sellainen mielikuva, että en ole suunnitellut asioita tarpeeksi tai, että teen hevosjaot täysin mielivaltaisesti.
Intuitio lienee kuitenkin vielä hieman myyttinen asia, eikö vain?
Tosiasiassa kuitenkin teen kyllä suunnitelmia, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä intuitioni käskee muuttaa jotain ja suunnitelma sitten muuttuukin. Useimmiten juuri nämä oman sisäisen viisauden mukaan tehdyt valinnat ovat osoittautuneet varsin hyviksi hyvin monella elämän osa-alueella. Ja vuorostaan ne, joissa en ole kuunnellut tuota sisäistä ääntä, ovat olleetkin jollain tapaa huomattavan haastavia päätöksiä. Pienemmässä mittakaavassa: Jos siis joku ei saa toivomaansa hevosta, en tee sitä ilkeyttäni, vaan kyseessä on todennäköisimmin se, että ko. hevonen ei siihen tehtävään sillä hetkellä tai ylipäätään tavalla tai toisella sovellu. Tämä on siis minun tapani tai taitoni kuunnella hevosten tarpeita ja haluja.
Itsestä huolenpito
Ja kun juuri puhuin kokonaisvaltaisuudesta, se pitää sisällään myös sen, että pidät huolta myös itsestäsi - ennen kaikkea itsestäsi! Sen, jos minkä tärkeyden, olen itse oppinut viime vuosina.
Minä olen opetellut itsestäni huolta pitämistä kantapään kautta niin kovin kauan, että voin puhua jo kokemuksella. Edelleen opettelen tietenkin koko ajan.
Tähän mennessä olen oppinut mm.
- vetämään rajoja, sanomaan ei (oltuani liian kiltti vuosien ajan)
- kuuntelemaan intuitiotani
- kuuntelemaan kehoani (joka on äärimmäisen viisas)
- sanomaan mitä tunnen tai ajattelen
- lopettamaan selittelyn
- puhumaan ihmisten kanssa (vaikka edelleen tuntuu, että tarvitsisin vähintään puheterapeutin apua ainakin ääntämisessä, sillä sanat tulevat liian nopeasti ;)
- näkemään varjoni, valoni ja kaiken siltä väliltä
- olemaan suvaitsevainen, näkemään ihmisten ja eläinten naamioiden taa - näkemään omien naamioideni taa
- lepäämään kun tarvitsen lepoa, syömään oikeaa ravintoa kun olen nälkäinen ja yksi vaikeimmista asioista, minkä olen oppinut on
- pyytämään apua, kun sitä tarvitsen, ja sitä tarvitsemme me kaikki jossain vaiheessa. Nykyään ymmärrän yhä paremmin sen, miten tärkeää on huolehtia itsestään, ennen kuin voi huolehtia muista, saati auttaa heitä.
Oletko sinä löytänyt jo omasi?
 |
| Kuva: Noora Ehnqvistin Zensitive -ryhmä 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti